Suomen verkkoturvakeskus, huijaustako?

Suomen verkkoturvakeskuksen telemarkkinoinnin taktiikka

Tämä tarina on tosi tarina Suomen verkkoturvakeskuksen tarjoamien palveluiden myynnistä ja mitä sitten tapahtuikaan. Yksityisyrittäjän henkilöllisyyden suojaamiseksi tarinassa on käytetty yleismaailmallisia esimerkkejä ja se on kirjoitettu minä muotoon. Kirjoittaja on yksityshenkilö.

Puhelin pirisee. Nopeasti vastaamaan. Sehän voisi olla vaikka asiakas.

Olen pienyrittäjä, jolle jokainen puhelu voi tuoda lisää roposia päivän palkkaan. Teen työtä selvitäkseni, en tullakseni miljonääriksi.

Puhelimen toisessa päässä naishenkilö esittelee soittavansa Suomen verkkoturvakeskuksesta. Tärkeällä asialla soittelevat, sillä joku on pyrkinyt rekisteröimään minun nettisivuihini liityviä osoitteita, useamman kappaleen. Onneksi Suomen verkkoturvakeskus on aina valppaana ja tarkistaa haluaisiko yrityksen omistaja itse rekisteröidä tunnukset.

Kysyn kuka tämä henkilö oikein on ollut? Sitä he eivät voi kertoa. Voivat vain sanoa, että ulkomaalainen yksityishenkilö. Puhelusta saan sellaisen tuntuman, että Suomen verkkoturvakeskus on virallinen taho, ja että asia on todella tärkeä.

Suomen verkkoturvakeskuksen telemyynnin taktiikkana pelottelu 

Seuraavaksi langan toisesta päästä kerrotaan liuta esimerkkejä siitä, miten nykyään helposti saattavat nettiosoitteet joutua vääriin käsiin. Kuinka niillä huijataan ihmisiä aikuisviihdettä tai muuten epäilyttävää sisältöä ylläpitäville sivuille tai kuinka nettiosoittella kiristetään yrittäjältä rahaa. 

Saan kuulla näitä esimerkkejä aika liudan. Minua alkaa vähän pelottaa ja ahdistaa. Samalla kyllä epäilyttää mutta esimerkit ovat niin eri maailmasta kuin minä, kun en näistä verkkoasioista paljon mitään ymmärrä. 

Nopea kaupat ja karkuun

Suomen verkkoturvakeskus tarjoaa minulle palvelupakettia, jossa he rekisteröivät nettitunnukset joiden päätteet ovat .com .org .info .club .co. minulle, jotta niitä ei kukaan pääse väärinkäyttämään. Emmin ja haluan tarkistaa asiaa. Langan toisessa päässä kuitenkin telemarkkinoinnille tyypillisesti pyydetään kiirehtimään. Palvelun hinta on vain 25 €/per tunnus/per vuosi. Nopeasti ja helposti voin turvata brändini ja estää kilpailijoita tai muita tahoja väärinkäyttämästä yritykseni nimeä. 

Lopulta suostun. Tässä vaiheessa henkilö kertoo laittavansa nauhoituksen toisessa päässä päälle, jotta saadaan virallinen osuus nauhalle. Hän kertaa pikavauhtia koko kaupan sisällön ja tarkistaa tietoni. Kysyy mihin sähköpostiin vahvistuslaitetaan ja mainitsee kokonaishinnankin. Pää pyörällä en heti sitä tajua. 

Kiitos ja näkemiin. 

Varausvahvistus saapuu sähköpostiin. Palvelu maksaa minulle 625 € + ALV! Se on iso raha, koska yritykseni tuottaa sen verran, että pystyn elättämään itseni.

Suomen verkkoturvakeskuksen asiakaspalvelusta päivää

Soitan vähän paniikissa ystävälleni ja kerron tilanteesta. Kerron epäilyksistäni ja että en ehkä olisi halunnut suostua kauppaan. Mutta mitä tulikaan tehtyä? Hän kehottaa soittamaan pikinmiten asiakaspalveluun, kai tässä joku peruutusoikeus on.

Asiakaspalvelusta minulle kerrataan kaikki ne pelkotarinat ja selitetään, että miksi on niin tärkeää ottaa tämä palvelu. Sitten asiakaspalvelija yrittää sanoa minulle heipat, kuin olisin nyt tyytyväinen hänen selitettyään asiat uudelleen. 

Haluan puhua myyjälle. Asiakaspalvelija ottaa soittopyynnön. Hetken päästä myyjä soittaa ja selittää, että kauppaa ei voi perua. Ja että tuo kaupan vahvistus on nauhalla. Kysyn voisiko palvelusta maksaa vain vuoden. Ei käy. Verkkotunnukset on jo varattu minulle, joten tätä ei voi enää perua. Olen hetkessä menettänyt viikon myynnit. Tunnen todellakin tulleeni huijatuksi.